maanantai 31. tammikuuta 2011

Julma kasvattaja

Kevät tulee - ja samalla Suomenkin valtaa jälleen pentubuumi. Useilla nartuilla onkin näinä aikoina juoksuaika, joten pentutilauksia laitetaan eteenpäin vauhdilla. Moni kasvattaja on tyytyväinen nartulle tässä vaiheessa tulevasta juoksuajasta - syntyyhän pennut mukavasti keväällä ja lähtevät maailmaan kesän  kynnyksellä. Koiranhankkijatkin ottavat mielellään sen oman pienen karvapallon kesäksi.

Valitettavan usein kuitenkin nuo pienet karvapallot ovat kovan työn takana. Collieissakin törmää tämän tästä heikkoon sukupuoliviettiin ja steriliyteen. Viime aikoina tuntuu tämäkin ongelma vain kasvaneen. Yhä useammin kuulee tyhjäksi jääneistä nartuista. Vielä useammin astustusongelmista, jossa uros ei astu tai narttu laittaa vastaan.

Jos uros ei ole kiinnostunut nartusta, ei ole paljon tehtävissä. Joko yritetään keinosiementää (joka sekään ei välttämättä onnistu) tai vaihdetaan urosta. Väkisin ei urosta saa astumaan.

Narttujen väkisin astuttaminen on nykyään valitettavan yleistä. Tietyissä porukoissa jopa niin yleistä, ettei sitä enää pidetä mitenkään erikoisena. Rodussamme on narttulinjoja, joissa jo useampi sukupolvi on saatu aikaiseksi väkisin astuttamalla. "Juu, sen äiti oli ihan samanlainen" - on ihan yleinen huomautus haluttomien narttujen kohdalla.

Jos pennunostajat näkisivät näitä astutustilanteinta, niin varmasti jäisi tällainen raiskauspentu ottamatta. Ei meinaa ole kovin nättiä katsottavaa. Pahimmillaan narttu huutaa paniikissa, yrittää rimpuilla ja heittäytyä selälleen, pissaa/kakkaa alleen ja yrittää paniikissa purra kaikkea mihin vain yltää (jonka takia nartun kuono onkin usein sidottu puremisen estämiseksi). Paikalla saattaa olla useita ihmisiä, jotka kukin pitävät narttua väkisin paikoillaan. Yksi ihminen ei yksin tähän pystyisi, koska narttu on niin paniikissa.

Jos aloittelevalla kasvattajalla sattuu olemaan haluton narttu, voi hän olla mukana tällaisessa raiskauksessa ennen kuin huomaakaan. Kun ei vielä ole ihan tarkkaa tietoa, niin helposti kuuntelee sitten sitä "viisaampaa". Uroksen omistaja taas on saattanut kohdata useita haluttomia narttuja, joten "hän tietää". Paikalle soitetaan "apukäsiä" pitämään narttua kiinni. Yleistä on pyytää omistajaa poistumaan paikalta, jotta narttu tuntisi olevansa mahdollisimman heikoilla - yksin.

Pahinta on se, että vaikka oma sydän huutaa vastalausetta, niin muiden ihmisten järkähtämätön ja varma vakuuttelu ja käytös saa kasvattajanalun vaikenemaan ja katsomaan vaan sivusta, kun omaa koiraa kidutetaan (Valitettavasti tuo sana ei ole yhtään liian vahva tähän tilanteeseen.). Vielä kun itsekin haluaa niitä pentuja niiiiin kovasti. Uros on tarkkaan valittu, nartun juoksua niin odotettu ja pienten vadelmatassujen tuloa kaivataan niin kovasti...

Joskus sijoitusperheen ihmiset ovat joutuneet näkemään näitä tilanteita. Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat myöhemmin kertoneet joutuneensa juoksemaan pois paikalta, kun tilanne on tehnyt niin pahaa ja on itkettänyt. Ei ole pystynyt katsomaan oman koiransa raiskaamista, mutta ei ole osannut/uskaltanut sitä estääkään. Jälleen ne asiaa hoitavat ihmisetkin ovat vain tehneet julmaa työtänsä järkähtämättömän varmoina ja pitäneet tilannetta täysin normaalina...

Älkää tulko sanomaan minulle, että tällaista ei tapahdu, tai tämä on harvinaista. Valitettavasti itsekin olen kasvatustyöni alkuaikoina näissä tilanteissa ollut mukana. Olen jopa ollut auttamassa oman narttuni väkisin astuttamisessa. Juuri oman syyllisyyteni tähden voin nostaa tämän asian esille; huutaa ja rohkaista muitakin huutamaan: "LOPETTAKAA!".

Eikä tämä ole edes harvinaista. Koska asiaa pidetään niin normaalina, siitä myös yllättävän suoraan puhutaan kasvattajien kesken. Häpeilemättä, ihmettelemättä... Kotikoiraurosten, sijoitusnarttujen omistajien ja muuten vain sivullisten silminnäkijöidenkin kertomana kuulee näistä tapahtumista jatkuvasti. Vaikka kasvattajat eivät aina ajattele asiaa, niin seinilläkin on usein silmät ja korvat. Vaikka ihminen ei siinä tilanteessa uskaltaisi asiaan puuttua, niin järkytys usein on sen verran suurta, että hän tuntee suurta tarvetta siitä myöhemmin jollekin kertoa ja ahdistustaan purkaa.

Oma puolustukseni on huono. Menin siihen lankaan, että muut tietävät. Olin liian heikko puolustamaan koiraani muiden itsevarman käytöksen edessä. Enkä koskaan tule antamaan itselleni sitä anteeksi. Onneksi koirani antoi.

Syitä nartun haluttomuuteen on useita. Yleisin syy lienee se, että päivä on väärä. Joskus juoksussa voi olla häiriö ja esim. munasolut eivät irtoa normaalisti. Narttu voi myös haistaa, ettei kyseinen uros sovi hänelle. Osa nartuista ei hyväksy oman perheen urosta. Osa nartuista haluaa pitkän tutustumishetken ennen kuin suostuu parittelemaan. Yksi syy voi olla liian heikko sukupuolivietti.

Oli syy mikä tahansa, niin nartun väkisin astuttaminen on aina vähintään eläinsuojelullisesti väärin. Emme voi useinkaan tietää, miksi narttu laittaa vastaan, mutta jokin syy siihen aina on. Ihminen, joka pystyy omatunto puhtaana tekemään toistuvasti nartulleen/nartuilleen tuollaista väkivaltaa, herättää monenlaisia kysymysmerkkejä. Onko yksikään yhdistelmä niin tärkeä, että sen varjolla hyväksymme eläimen pahoinpitelyn?

Jo tuo, että haluttomuus menee usein narttulinjoissa, kertoo periytyvyydestä. Usein samoissa suvuissa löytyy selvästi enemmän haluttomia ja steriilejä uroksia. Vaikka unohdettaisiin täysin moraaliset kysymykset, niin mielestäni on erittäin lyhytnäköistä käyttää jalostukseen narttua, joka ei kykene luonnollisesti lisääntymään.

Meitä kasvattajiakin sitoo Suomen eläinsuojelulaki joka sanoo mm. seuraavaa:

3 § Yleiset periaatteet

Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.
Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.


8 § Eläinjalostus ja geenitekniikka
Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys.
Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.


Kyseessä ei ole siis valintakysymykset. Meidän tulee huolehtia koiramme käyttäytymistarpeista myös lisääntymistilanteessa. Emme saa tuottaa koiralle kärsimystä ja hätää astuttamalla narttua väkisin. Jos emme pysty auttamaan narttua hyväksymään urosta (johon yleensä auttaa koirien parempi tutustuminen ja "esileikki" tai epävarmamman nartun rauhallinen tukeminen), meidän tulee luopua astutussuunnitelmasta. Se, että MINÄ HALUAN tämän yhdistelmän ei oikeuta rikkomaan eläinsuojelulakia.

48 kommenttia:

  1. Aivan oikein Kirsi!
    Hyvä teksti.

    -PiaV

    VastaaPoista
  2. Juuri noin, antaa luonnon hoitaa hommansa!

    VastaaPoista
  3. Etkö sinä nyt, Kirsi, ymmärrä. Suuret, kokeneet ja ennen kaikkea ne pitkäaikaiset kasvattajat ovat kaiken tällaisen yläpuolella. He ovat kaikkien sääntöjen ja lakien yläpuolella, koska niitä lakeja eivät ole olleet koirankasvattajat kirjoittamassa, eivätkää kirjoittajat voi näin ollen tietää pätkääkään siitä, mitä kirjoittavat.

    Sitä paitsi koira on vain eläin, kaiken lisäksi meille lemmikkieläin. Sehän on ihmisten tehtäväkin valita, kuka saa lisääntyä kenenkin kanssa - tai siis minkä yksilön pitää lisääntyä minkäkin kanssa. Jos jossakin yhdistelmässä on jotain sellaista, mitä on kertakaikkiaan pakko saada, niin keinoja ei kaihdeta, koska itse kyllä tiedetään, mitä ollaan tekemässä.

    Sitä paitsi, muistetaan nyt edelleen, että kysessä on koira. Se ei voi tajuta mitään omista eduistaan, eikä varmasti jälkeenpäin edes muista tuollaisia kokemuksia.

    Sitten oikeaan mielipiteeseeni; toivottavasti mahdollisimman moni taas jälleen kerran lukisi tämän kirjoituksen, ja oikeasti osaisi katsoa jonnekin itseensä. Ehkä siinä kohtaa on hyvä punnita, miksi on yleensä lähtenyt koirankasvatukseen mukaan, ja minkä takia on ikinä päättänyt ottaa itselleen koiran.

    VastaaPoista
  4. Mahtava kirjoitus Kirsi!

    Tuli niin elävästi mieleen kokemus oman narttuni kohdalla, onneksi uskalsin lopulta todeta että näin ei narttuani kohdella.

    Näistä pitäisi uskaltaa puhua mutta juuri kuten kirjoitit vanhemmat kasvattajat ovat sitä mieltä että tämä kaikki on normaalia.

    Ikinä ei minun koiriani näin kohdella eikä urokseni väkisin astu ketään, siitä pidän huolen ja muistan kyllä valaista asiasta myös muita kanssa ihmisiä :)

    Kiitos Kirsi että uskallat kertoa mielipiteesi kaikille!!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommentoijille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi...Tuli ensin hirvee olo ja sitten maha sekaisin ja tuska...Tietoisuus ei ole kuitenkaan pahasta. Suuri <3 kaikille eläimille <3

      Poista
  6. "Usein samoissa suvuissa löytyy selvästi enemmän haluttomia ja steriilejä uroksia."

    Oliskos tähän saatavilla jotain referenssiä?

    VastaaPoista
  7. Mun mielestä Merja Dahlbom (lisääntymistieteen erikoiseläinlääkäri) sanoi jollain luennollaan että alentunut sukupuolivietti on periytyvää, mutta mistä nyt tähän äkkiä löytäisin linkin...
    Steriiliyteen toki voi olla useampiakin syitä. Luonnollisesti.

    VastaaPoista
  8. Alentunut sukupuolivietti ei ole sama asia kuin narttu joka antaa hammasta astutustilanteessa. Just saying.

    VastaaPoista
  9. Äh, selvennetään vielä. Mua kiinnostaa siis nimenomaan se narttujen ja urosten korrelaatio. Onko oikeasti jotain näyttöä / tieteellistä "mutua" siitä että äkäisten narttujen käytöstä seuraa astumattomia tai steriilejä uroksia? Hmm.

    VastaaPoista
  10. No nyt esitit asian niin että ymmärsin =)

    VastaaPoista
  11. Kuten kirjoitin, syitä nartun haluttomuuteen on monta. Huono sukupuolivietti on epätodennäköisempi syy kuin esim. väärä astutuspäivä.

    Näin ollen en väitä, että raiskattu narttu periyttää huonoa sukupuoliviettiä. Se toki VOI sen tehdä, mikäli haluttomuuden syy sattuu olemaan heikko sukupuolivietti.

    Mikäli narttulinjassa kulkee yleisesti haluttomat nartut, on kyllä kasvattajan syytä pysähtyä ja miettiä, mikä menee pieleen ja mistä haluttomuus johtuu. Itsensä pettämistä on, jos yrittää vääntää sen jollakin tavalla koiraeläimen normaaliksi käyttäytymiseksi.

    Kukaan ei varmaan kiellä, että heikko sukupuolivietti on periytyvää? Miten se sitten ilmenee? Eiköhän esim. juuri astutustilanteissa ongelmina. Tällainen uros ei ole kiinnostunut nartusta (eikä astu), eikä tällainen narttu anna astua.

    Yhteenvetona:
    Kuten tekstissä kirjoitin, niin haluttomuuteen on monia muitakin syitä kuin heikko sukupuolivietti. Muut syyt ovat yleisempiä. Nämä muut syyt (kuten esim. väärä astuttamispäivä tai liian vähäinen esileikki) eivät periydy :D Sen sijaan jos syynä on heikko sukupuolivietti, niin se on periytyvä ominaisuus.

    Näin ollen äkäisten narttujen raiskauksista ei automaattisesti seuraa ongelmia sukupuolivietin kanssa. Yleensä EI, sillä muut syyt ovat yleisempiä (kuin sukupuolivietin heikkous).

    Kirjoitukseni idea olikin tuomita narttujen raiskaukset joka tilanteissa, eikä niinkään perehtyä sen seurauksiin. Oli syy nartun haluttomuuteen mikä tahansa, koiran raiskauttaminen on aina jo eläinsuojelulainkin puitteissa väärin.

    VastaaPoista
  12. Itse miellän asian niin että nartuilla yleisin astutusvaikeuksien syy on "henkinen esto" eli kroppa sanoo juu, mutta kun uros osuu sinnepäin niin pää sanookin ei. Tätä esiintyy semmoisillakin nartuilla joilla on hyvin voimakas sukupuolivietti = ihan törkeitä tyrkkyjä kiiman alusta loppuun. (Tästä syystä minä en suostu astuttamaan koiria ikinä tyyliin "luonto hoitaa", siitä vaan leimaamaan julmaksi kasvattajaksi, mutta haluan hoitaa tilanteen turvallisesti molemmille.) En tiedä, mutta uskon, että tämän tyyppinen käytös voi olla periytyvää _narttulinjoissa_. Sen sijaan en usko että sillä on mitään yhteyttä uroksiin joilta puuttuu halut. Ennemmin yhdistän urosten haluttomuuden kauttaaltaan passiivisten, vähäviettisten koirien ongelmaksi, ja passiivinen narttuhan on hyvinkin helppo astutettava vaikka se ei osoittaisi minkäänlaista omaehtoista sukupuolikäyttäytymistä tai kiinnostusta urokseen. MUTTA tämä on vaan ihan minun oma mutu, sen takia kysyin, onko olemassa jotain faktaa suuntaan tai toiseen, joka multa on kenties mennyt ohi.

    Ei ollut tarkoitus ottaa mitään kantaa moraalikysymykseen vaan ainoastaan siihen millä perusteella asioiden välille kannattaa vetää yhtäläisyysmerkkejä jos puhutaan ominaisuuksien perinnöllisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkoko niitä pentuja on väkisin teettää, jos narttu ei halua paritella uroksen kanssa?

      Poista
    2. Jos nartulla kerran on jotain henkisiä estoja siihen ettei se anna edes uroksen astua sitä niin että lisääntyminen onnistuisi, kannattaisikohan jättää tällä tavalla henkisesti estyneet koirat jalostuksesta pois??
      Tuskin tekee rodulle tai koirille yleensäkään hyvää väkisin pennuttaa tällaisia huonoja yksilöitä, joilla ei ole päässä kaikki kotona ja kunnossa??

      Poista
    3. Kuullostaa tosi "turvalliselta" tavalta astuttaa. Jep jep. Uskomatonta, että joku viitsii puolustella.

      Poista
  13. Minun pointtini kirjoituksessa oli pääsääntöisesti juuri tuo moraalinen. Sivuhuomautuksena sitten mainitsin, että heikko sukupuolivietti ON periytyvää.

    Otan mielelläni vastaan tutkimustuloksia, mikäli joku on tutkinut ETTEI heikko sukupuolivietti olisikaan perinnöllistä.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Kirsi kirjoituksestasi. Kovasti järkyttävää luettavaa mutta asian on aika tulla päivänvaloon.

    Tiedän saksanpaimenkoira-nartun, joka astutettiin väkisin. Narttu ei tullut kantavaksi ja kasvattaja hylkäsi sen. Narttu sai uuden hyvän ja kokeneen kodin, mutta siitä ei koskaan tullut normaalia enää. Sen mielentila oli järkkynyt lopullisesti. Joten kaikki koirat eivät unohda.

    VastaaPoista
  15. Eikö siitäkin ole tutkimuksia, että jos narttu luonnostaan "hylkii" jotain tiettyä urosta, se on vinkki siitä, että geneettisesti se uros on sopimaton. Näistä on kuulunut juttuja, joissa narttu ei ole ollut halukas kenellekään valitulle, mutta naapurin sekarotuisen rakin perään itketään kaikki illat ja se kyllä kelpaisi koska vaan. En ole genetiikan asiantuntija tai muutenkaan tiedä paljoa rodunjalostuksesta, mutta mielestäni tuossa voi olla pointti. Ehkä puhdasrotuiset koirat alkavat vain olla liian sisäsiittoisia, mikä selittäisi myös haluttomuuden kulkemisen suvussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sisäsiittoisuus alentaa lisääntymiskykyä. Ja tämäntyyppisiä pyrkimyksiä hakea erisukuinen kumppani, jotta jälkeläiset olisivat heterogeenisiä ja terveitä, löytyy useilta lajeilta, mm. ihmiseltä.

      Poista
  16. ^^ Sakemanni nyt ei tarvii mitään erikoisempia kun mieli jo järkkyy. OVat luonnostaan niin kauhean pehmeitä ja alttiita kaikelle. Tää on sivustakatsojan kokemuksella esitetty väittämä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että näyttelylinjasia geeliturkkeja en tunne sen enempää kuin tiedän, että ne on vallan erilaisia kuin käyttölinjaset sakemannit, eikä oikein sakemanneja enää luonteeltaan ollenkaan. Mutta ihan oikeesti sakemannin luonne ei saisi olla niin pehmeä, että se järkkyis joka asiasta.
      Melko monta käyttö-sakemannia tunnen ja olen tuntenut.

      Poista
  17. ^Kyllä mun mielestäni raiskaus on riittävän hyvä syy mielen järkkymiseen niin sakemannille kuin ihan kenelle tahansa muullekin. Sen "erikoisempia" vaatimatta.

    VastaaPoista
  18. Kuten edellinenkin sanoi, kyllä ihmismielikin järkkyy raiskauksen jälkeen. Ei siis ihme, ettei koira palanut ennalleen.

    VastaaPoista
  19. Loistava kirjoitus. Olen itse joutunut sijoituskoiran haltijana seuraamaan koirani raiskauksen yritystä - jäi onneksi yritykseksi, mutta henkiset jäljet jäivät meihin molempiin. Koira oli tapahtuneen jälkeen viikkotolkulla suorastaan hysteerisen pelokas, jos joku meni lähellekään sen takapäätä, ja sen kuoltua 5-vuotiaana saatiin patologin lausunnossa tietää asioita, joiden perusteella kyseisen koiran ei koskaan olisi kuulunutkaan sukua jatkaa. Luonto oli viisaampi kuin ihminen, jälleen kerran. Itselleni en anna ikinä anteeksi, että annoin tilanteen mennä niinkin pitkälle, ja ajatuskin tuon illan tapahtumista puistattaa vieläkin.

    VastaaPoista
  20. Teksti on jo kohta vuoden vanha, ja edelleen herättää tunteita ja ajatuksia. HYVÄ NIIN! Kiitos kaikille nyt kommentoineille.

    Kun kerran lukijoita näköjään edelleen riittää, pitää varmaan yrittää löytää jälleen itsestä joku inspis, jotta saan teille uutta luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tätä on jo fb:henkin levitetty että ihmiset tajuais ja ottais asioista selvää. itseäni ei vois vähempää kiinostaa paperit, tittelit tai tuomarin kommentit ja siksi en eläämääni enään koskaan ota muita kuin pelastettuja koiria. mitä karmeampi menneisyys tai mitä rumempi(minun silmissä kaikki koirat ovat kauniita mutta tarkoitan koiria jotka ulkonäön perusteella on hylätty eikä saa toista mahdollisuutta olla onnellinen) niin sitä enemmän haluan sen itsellini (ja huom: silti en sääli koiriani vaan, niillä on säännöt mitä noudatetaan). itselläni on nyt viisi adoptoitua koiraa ulkomailta ja kaikilla on mitä karmein menneisyys, osaa on todella haluttu satuttaa todella pahasti. nämä koirat ovat rikastuttaneet eläämääni niin paljon ja saaneet minut niin onnelliseksi etten vaihtaisi tätä elämää mihenkään <3

      Poista
  21. Hei
    Kirjoitus on jo vanha, mutta edelleen ajankohtainen ja varmaan sitä vielä pitkään. Minulla on uroksia, joita on käytetty jalostukseen ja erilaisia narttuja on sen vuoksi käynyt meillä useita. Melkein aina ongelma on nartun omistajissa ei koirissa itsessään. Nartut tuodaan liian aikaisin urokselle, ollaan loukkaantuneita, jos uros ei kiinnostu tarpeeksi tai jotenkin ollaan sitä mieltä, että uroksenomistajan pitäisi antaa nartun pureskella urosta, kun se hyppii selkään.

    Yllättävän usein homma on hoitunut ihan helposti, kun narttu on jätetty meille ja olen sitten pari kolme kertaa päivässä ottanut uroksen ja nartun ulos niin, että saavat tutustua toisiinsa ja tehdä tarvittavat kosioseremoniat omaan tahtiinsa. Kun sitten oikea hetki on käsillä on astutus onnistunut yllättävän helposti. Aika usein nartun omistajat päättävät, että oikea astutuspäivä on 8, 9, 10 tai 11 päivä. Kuitenkin jollain nartulla on ollut tärppipäivät vasta 16 tai 17 päivä juoksun alusta. Kun uros ja narttu ovat saaneet itse päättää milloin astutus tapahtuu on tullut ihan kelpo pentueita. Tyhjäksi jäänneille on yleensä joku syy, joka voi olla väärä aika, tulehdus, uros ei vielä osaa astua kunnolla ja narttu on liian kypsymätön henkisesti.

    Jos uros tai narttu ei halua, voi yhtenä syynä olla myös se, että luonto välttää yhdistelmää, joka ei geneettisesti sopiva. Kun näitä yhdistelmiä on sitten tehty väkisin on yllättäen tullut jos vaikka mitä ongelmia. Ei tietty aina, mutta ehkä keskimääräistä enemmän. Tosin ei ole heittää mitään tieteellistä faktaa tähän vaan tämä on ihan oma näppituntuma, kun olen seurannut kasvattajien työtä.

    Itse pyrin puuttumaan astumisen kulkuun mahdollisimman vähän. Kokematonta narttua voin tukea pitämällä siitä kiinni, mutta en väkisin vaan ihan vaan olemalla tukena, jottei se esim. ala pyöriä ja rempoa, kun pariskunta on nalkissa. Jos narttu on rauhallinen, ei kummastakaan tarvitse pitää kiinni, sillä kyllä ne itse osaavat homman hoitaa. Minusta yksi äärimmäisen tärkeä asia on se, että koirat pystyvät lisääntymään luonnollisesti ja vaikka se tuntuisi kuinka pahalta niin kasvattajalla pitää olla sen verran selkärankaa, että jos huomaa narttunsa sellaiseksi, että sitä pitää ns. raiskaamaan alkaa niin silloin jättää suosiolla sellaisen nartun pois jalostuksesta. Luonnossa tuollaiset eivät lisääntyisi ja siten veisi geenejä eteenpäin. Eli luonnonvalinta karsisi huonot lisääntyjät pois. Koirien kanssa ei luonnonvalinta ole käytössä, joten kasvattajan pitää olla niin rehellinen itselleen, että pystyy toimimaan kuten luonto toimisi.

    Itse en haluaisi pentua, joka on saatettu alulle pakolla. En halua mahdollista jalostuskoiraa, jolla on huonot perintötekijät lisääntymishalun osalta. Harva kasvattaja vaan kertoo miten astutus on hoidettu ja ikäviä ylläreitä sitten tulee myöhemmin. Ei kiva. Eikä pidemmässä juoksussa hyödytä ketään.

    VastaaPoista
  22. Kiitos anonyymi ajatuksistasi. Nuo on hurjan helppo allekirjoittaa :)

    VastaaPoista
  23. Kirjoitus on hyvä. Ainoa, mikä jäi mietityttämään on se väkisin astuttamisen raja, missä se menee?

    Minäkin kannatan turvallista astumista, en halua, että koirat repivät itsensä väkisin irti, joten pidän kiinni. Varmuuden vuoksi. Joskus joutuu ohjaamaan kohti oikeaa osoitetta, etenkin, jos toinen koirista on vielä ensikertalainen. Tässä pari esimerkkiä, missä ei mielestäni ole kyse mistään sukupuolivietin heikkoudesta tai koiran pakkoastuttamisesta.

    Luomuastuminen on hieno termi, mutta minä en halua ottaa koirieni kanssa riskiä, että luomutouhuissa menee jokin pieleen. Kontrolli pitää olla, mutta väkisin ei astuteta.

    Olen minäkin käännyttänyt narttuja ovelta pois ja pyytänyt tulemaan parin päivän päästä uudelleen, kun narttu ei ole ollut antopäällä. Vuosien kokemuksella voin sanoa, että yhdeksän kymmenestä olisi halunnut silti astuttaa koiran heti, vaikka pitämällä kiinni ja sitomalla kuonon. Tähän en minä ole kuitenkaan koskaan suostunut.
    Kun perustelee asian järkevästi, uros ei astu ellei ole oikea aika ja narttu ei tule tiineeksi ellei ole oikea aika, ovat kaikki nartun omistajat luopuneet pakkoastutuksesta ja tulleet myöhemmin uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiköhän raja mene just siinä että molemmat on halukkaita. Tietysti luomuastumisessa varmistetaan myös ettei ketään satu, se ei tee siitä yhtään vähemmän luomua. Mutta jos ruvetaan pakottamaan niin siinä mennään heti metsään, raja on kyllä aika selvä.

      Poista
  24. Paljon asiaa ja olen pitkälti samoilla linjoilla. Kun oma urokseni on astunut useamman nartun niin nyt tiedän mikä on se ideaali astutus ja sellaiseen pyrin jatkossakin ja aika tylysti käännytän nartut takaisin kotiin jos päivä on väärä, kyllä astunut uros sen oikean päivän tietää tietää.

    VastaaPoista
  25. Kiitos hienosta tekstistä! Tärkeä asia ottaa esiin ja puhua ääneen!
    T. Veera

    VastaaPoista
  26. Hieno teksti!

    Ja mikäli kasvattaja haluaa käyttää narttuaan haluttomuudesta huolimatta, eikä halua rikkoa eläinsuojelulakia, ja kohdella narttuaa sen varmasti ansaitsemalla tavalla, on "raiskaus" mahdollista välttää keinosiemennyksellä.. Mutta siinä tulee toki lisäkuluja, ja vastaan kysymys, kumpi on tärkeämpää, nartun hyvinvointi, vai raha...

    VastaaPoista
  27. Jos narttu ei anna uroksen astua, niin en lähtisi kyllä keinosiemennykseenkään siinä tapauksessa!

    VastaaPoista
  28. Melko usein kyse on varmasti justiinsa siitä väärästä hetkestä, kyllä narttu yleensä antaa astua kun on sen aika :/ Ihmisillä on vaan niin perkeleenmoinen minuuttiaikataulu; uros tulee tiettynä päivänä pariksi tunniksi kylään toiselta puolelta Suomea ja silloin on homma hoidettava. -Vaikka väkisin. Olisi niin paljon helpompaa jos koirat saisivat olla keskenään vaikka muutaman päivän.

    VastaaPoista
  29. ..Ja muutenkin ihmetyttää, että jos suvussa on selkeää haluttomuutta, niin miksi tätä ominaisuutta halutaan jakaa eteenpäin? Käsittämätöntä. Eihän aggressiivisia tai sairaalloisen pelokkaitakaan koiria (toivottavasti..) pennuteta vain siksi, että ovat niin komeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan paljon niitä kyllä pennutetaan... tietyissä roduissa pentueet ovat pieniä ja pennut haluttuja, joten niitä narttuja pistetään kantavaksi karvoihin katsomatta vaikka eivät enää kykenisi edes synnyttämään ilman keisarinleikkausta.

      Poista
    2. Hurjaa luettavaa :( . Olen kolme pentuetta omalla nimellä kasvattanut , ja kaikilla kolmella kerralla astutus nimenoman "luomusti" ja hyvin on mennyt. Tosin lunnikoira taas on vähän semmonen että ne taas kaikenlaisen säätämisen kohdalla lopettavat kaikenmoiset naimapuuhat, vaan pitää olla rauha ja vapaus häärätä keskenään. :D Mitään ongelmia ei koskaan ole ollut ( moni vanhempi kasvattaja noudattaa nimenomaan tätä "taktiikkaa" ja sitä myös suosittelee) eikä pelkoa että koirat jotenkin satuttaisivat toisiaan tai itseään. ja kun asiaa ajattelee,niin johan koirat olisi kuolleet sukupuuttoon aikaa sitten jos olisivat niin onnettomia että ehdottomasti tarvittaan ihminen siihen kyttäämään ja vahtimaan että kaikki menee taiteen sääntöjen mukaan. Totta kyllä että jossain kulkukoirien keskuudessa sattuu sellaistakin että urokset astuvat nartun hengiltä , mutta se nyt on vähän toinen juttu kuin se, että kuitenkin ihmisten valvonnassa "lyödään yhteen" kaksi koirayksilöä jossain rajatussa tilassa, oli se sitten sisä tai ulkotila. Kuten joku mainitsikin, on tutkimuksia siitä että koira hajuaistin perusteella tunnistaa liian läheiset sukulaiset ( näin tekee muuten myös terve ihminen :D ) ja kieltäytyy parittelemasta sellaisen kanssa. Olisi mielenkiintoista nähdä näiden koirien DLA tutkimustuloksia, ketkä ovat vapaahetoisesti ruvenneet hommiin ja ketkä ei, ja näkyykö siinä jotain punaista lankaa tai ei.

      Poista
  30. Pakko kommentoida itsekkin. Olen nuorena ja epävarmana sijoituskoiran haltijana joutunut pakkoastutusta todistamaan. Juurikin noin,että minut sitten loppujen lopuksi häädettiin paikalta pois.

    Pentuja ei onneksi tullut eikä nartulle sen enempää traumoja. Luultavasti uros oli nartun mielestä vain totaalisen väärä, sillä perheemme omalle urokselle se olisi antanut heti samana iltana.

    Hyvä kirjoitus! Kyllä koirienkin lisääntymisen estomekanismeilla on joku tarkoitus.

    VastaaPoista
  31. Uskomatonta. En ole edes tiennyt, että tälläistä tapahtuu, kun olen tähän asti vaan pelastanut sekarotuisia itselleni. Todella avartavaa, ja varmasti kiinnitän tähän huomiota kun joskus alan harkitsemaan rotukoiraa.

    VastaaPoista
  32. Hieno kirjoitus! Miten jotkut voivat ajatella että on eläinten pahoinpitelyn yläpuolella. Jos koira ei halua paritella, niin sitten ei, koitetaan muita toimenpiteitä, mutta ei väkisin astuttamista! Onko se kasvattajalta oikeaa rakkautta koiraa kohtaan, jos on valmis väkisin astuttamaan sen, vasten koiran tahtoa.

    VastaaPoista
  33. Hurja juttu. En olisi uskonut että tällaista voi tapahtua! Mä olen jo monta pentuetta kasvattanut, mutta ei kävisi pienessä mielessäkään että astuttaisin koiran sellaisena päivänä kun se ei itse anna astua. Johan sen maalaisjärkikin sanoo, että niin ei voi toimia, eihän siinä ole järjen hiventäkään. Saattaisihan se koira toki liian aikaisin raiskattuna tiineeksi jäädä, koska siittiöt voivat elää kauankin koiran sisällä, mutta eikö siinä ole tulehdusriskikin kun paikat eivät ole vielä auki. Saatika kaikki psyykkinen tuska koiralle. Uskomatonta ja järkyttävää!

    VastaaPoista
  34. Kamalaa luettavaa mutta valitettavan totta varmasti.
    Onneksi en ole paikalla ollut ja joutunut näkemään.

    Hyvä kirjoitus.
    Tuollainen astutus on tosiaan pakkopullaa ja raiskaus nartulle.
    verrataan nyt ihmisparitteluun.
    Ei kukaan halua että sinut raiskataan niin että joka kädessä ja jalassa on joku pitämässä kiinni,saati tölläämässä parittelua.Kyllä siinä on halut kaukana...ei tekis mieli antautua vaikka ois mailman komein mies tarjolla.
    Kerran jollain luennolla joku kasvattaja sanoi hyvin...Koirien pitää saada olla kaksin....pienemmässä aitauksessa rauhassa...niin että kasvattaja yms muut keiden paikalla pitää olla,ovat näköetäisyydellä.
    Koirat tutustuu rauhassa ja jos puoliso miellyttää,kyllä sitten tapahtuu se mitä koirien omistajat haluavat.
    Kumpa kasvattajat lopettaisivat tuon touhun.Ei väkisin,vaan luonnollisesti.Ja vaikka joka toinen,komas astutuskerta ei onnistuiskaan...kyllä niitä pentuja on tarjolla enemmän kuin on kysyntää,ja seuraavana vuonna vaikka uudelleen yrittää,jos haluaa.

    VastaaPoista
  35. Melko karua luettavaa. Olen jenkkisivustoilla nähnyt kuvia "rape-standeistä" ja aatellut, että karseaa menoa siellä, mutta en ole koskaan ajatellut tuollaisen ajatustavan ja käytöksen olevan vallalla myös Suomessa. Tällähetkellä olen onnellinen, että olen vaan tavallinen lemmikinomistaja, en kasvattaja. Hieno ja asiallinen kirjoitus, toivottavasti avaa muidenkin silmiä, mitä kasvattajien maailmassa tapahtuu.

    VastaaPoista

Kommentit ilmestyvät näkyviin vasta valvonnan läpikäytyään. (Huomioi siis pieni viive.)