Kolikon toinen puoli

Yleisesti ollaan valmiita tuomitsemaan kasvattajat pienimmistäkin virheistä ja epäonnistumista. Onhan selvää, että kasvattajat rodut pilaavat - tavalla tai toisella.

Onkin helppoa vaatia toisilta ja tuomita. Jälkiviisaus on myös oikein hyvä kaveri. Usein tuntuukin, että kasvattajilla pitäisi olla kristallipallo.

Kolikolla on kuitenkin myös toinen puolensa:

Me kasvattajat tarvitsemme apua. Emme pysty kasvattamaan terveitä ja hyväluonteisia koiria, ellemme saa pohjalle tarpeeksi tietoa. Tiedoksi ei riitä se, mitä jalostuskoirat itse ovat. Ei siis riitä, että kasvattajat terveystutkivat ja luonnearvioivat jalostukseen suunnitellut koiransa. Tietoa tarvitaan huomattavasti laajemmassa mittakaavassa.

Moni kasvattaja ottaakin terveystarkastusasiat esille jo ennen pennun myymistä. Pyrkimyksenä on saada koko pentue terveystarkastettua aikuisena. Jos tämä haave onnistuisi, olisi meillä todella upea tietopankki näiden ominaisuuksien osalta, joka hyödyntäisi kasvattajien työtä jatkossa.

Me törmäämme valitettavan usein kuitenkin lupausten rikkomiseen. Pentua ostava lupaa, että tietysti koira tulee aikuisena terveystarkastettua (sen mukaan, mitä rodussa nyt yleensä tarkistellaan). Hän tuntuu ymmärtävän asian tärkeyden, ja on valmis laittamaan sopimukseen nimensä, jossa mustaa valkoisella tämä päätös lukee.

Kun lupauksen lunastamisen aika tulee, niin mitään ei kuitenkaan tapahdu. Keskustelupalstoilla voidaan itkeä, kuinka ilkeä kasvattaja muistuttelee asiasta, ja vaatii lupauksen toteenpanoa. "Koirahan on MINUN, ei MINUN tarvitse." "En halua, se maksaa ja se on turhaa."

Hurjan helppoa on joidenkin syödä sanansa. Jotenkin vielä järkyttävämmäksi homma menee, kun tämä tehdään täysin tietoisesti. Löytyy ihmisiä, jotka valehtelevat suoraan päin naamaa, vaikka tietävät jo sitä tehdessään, etteivät todellakaan tule toteuttamaan kasvattajan toivetta. Vaikka kasvattaja antaisi hinnanalennuksen, ja laittaisi hinnanalennuksen perusteeksi terveystarkastusvaatimuksen, niin siitä huolimatta ei tee tiukkaakaan laittaa nimeään alle. Eihän kasvattaja tällaisen asian takia kuitenkaan koskaan oikeuteen lähde - joten mitä väliä...

Tällainen suoraan päin naamaa valehtelu ei jää pelkästään tuleviin terveystarkastuksiin. Usein toinen alue, jossa valehdellaan, on harrastussuunnitelmat. Mikäli kasvattaja haluaa myydä kasvattinsa ainostaan harrastuskoteihin (rotuna esim. käyttökoira), niin pennun kyselijät kertovat suurista suunnitelmista - vaikka tietävät, ettei harrastusmaailma kiinnosta heitä yhtään. Samoin näyttelyorjentoituneelta kasvattajalta halutaan se "lupaavin pentu". Kasvattaja kertoo, että myy pennun ainostaan näyttelyistä kiinnostuneeseen kotiin - joten pennun kyselijä ilmoittaa oitis, että juuri näyttelykoiraa hän on etsimässä. Kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan vain "minä halua juuri tuon" toteutuu.

Ei ole ihme, että kasvattajista on tullut hurjan epäluuloisia. Mitä enemmän kasvattajat yrittävät seuloa jyviä akanoista, sitä taitavammiksi huijaajiksi tällaiset pennun tiedustelijat tulevat. He osaavat vastata kysymyksiin juuri niin, kuten kasvattaja toivoo.

Jokainen pennunostaja haluaa terveen ja reippaan koiran. On kummallista, että siitä huolimatta löytyy ihmisiä, jotka eivät ole itse valmiita tekemään yhtään mitään itselle tärkeän rodun edistämisen eteen. Usein käykin vielä niin, että ne, jotka eivät itse ole korteaan kekoon kantaneet, ovat juuri äänekkäimmin vaatimassa terveitä koiria ja tuomitsemassa kasvattajien työtä.

Kasvattaja on pentujensa paras asiantuntija. Jos hän suunnittelee pentueen, jotka ovat voimakasluonteisia ja vaativat osaavan kodin, niin ei ole ainoastaan väärin kasvattajaa kohtaan, jos pentuja yritetään tunkea pihan perälle seurakoiran virkaan. Siinä kärsii koira, joka ei saa tarpeitaan tyydytetyksi, ja viime kädessä myös koiran ostaja, jolla on vaikeuksia hallita energinen ja vaativa koira.

Mikäli kasvattajalle tärkeää on ulkonäölliset asiat, ja hän haluaa kasvattaa näyttelyvoittajia, niin on väärin, mikäli lupauksista huolimatta pentueen parhaat "katoavat". Eikö tämän kerro jo jokaisen oikeustajukin!

On helppo tuomita toiseen suuntaan. Mikäli ihminen etsii aktiivista pk-harrastuskoiraa, ja hänelle myydään seurakoiraksi ihan kiva, mutta toimintakyvyltään heikko ja miellyttämishaluton pentu laukausaroista vanhemmista, niin jokainen ymmärtää vääryyden tapahtuneen. Sen sijaan kun puhutaan kasvattajien oikeuksista, törmää vain hiljaisuuteen.

Valitettavasti joidenkin kasvattajien touhuista löytyy epärehellisyyttä. Niistä saa, ja pitää puhua. On hyvä nostaa epäkohtia esille. Ennen kuin lähdetään tuomitsemaan kasvattajien epärehellisyyttä, on hyvä tarkistaa myös oma pesä. Ettei vain käy niin, että löytyy kyllä rikka toisen silmästä, mutta hirsi omassa silmässä jää huomaamatta.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Puutteellisuus on yksi jokaisen ihmisen ominaisuuksista. Siitä huolimatta ei ole väärin toivoa rehellisyyttä ja miettiä, mikä on oikein, ja mikä väärin.