Collie, kiva seurakoira?

Mietteliäänä olen seurannut keskustelupalstoilla pyöriviä keskusteluja eri rotujen luonteista, ja varsinkin siitä, millaisista koirista nykyajan ihmiset haaveilevat.

Oma porukkansa on ihan lemmikkikoiraa etsivät, joiden kanssa ei touhuilla muuta kuin lenkitykset ja oleskelut. Sitten löytyy näitä ihmisiä, joiden koiralle seurakoiran viran lisäksi tärkeää on olla vain kaunis ja pärjätä näyttelyissä. Joskaan erästä näyttelyharrastuksesta kiinnostuneen kasvattajan blogia seuranneena, en kyllä tämänkään harrastuksen "helppoutta" enää allekirjoita. Oma tarinansa on sitten harrastuskoiraa etsivät.

Collien historiasta voisimme keskustella pitkäänkin. Yksi suuri ongelma lieneekin siinä, että kasvattajat eivät ole kovinkaan yksimielisiä siitä, millainen luonne colliella loppujen lopuksi kuuluisi olla. Pinnallisella tasolla toki on helppo sanoa, että collie on mukava, ystävällinen ja reipas rotu, joka ei pelkää mitään ja jonka kanssa on helppo mennä mihin vain. Collie ei saa olla pelkopurija eikä millään tavalla aggressiivinen. Sen ei kuulu myöskään olla bordercollie, mali, saksanpaimenkoira, ajokoira, dobberi, kultainennoutaja, kiinanpalatsikoira... you name it...  Collien kuuluu olla collie. Näihin kaikkiin on jokaisen helppo nyökytellä.

Astetta vaikeammalle tasolle mennään, kun lähdetään miettimään kuuluuko nykypäivän collien olla paimenkoira. Osa kasvattajista on sitä mieltä, että collie ei ole koskaan ollut paimenkoira, vaan rotu on vain kehitetty paimenkoirista seura- ja näyttelykoiraksi. Alkuperäinen collie ei näin ollen ole ollut paimen, vaikka pohjalla rodun kehityksessä paimenia on ollutkin. Tässä kysymyksessä mietinnän aiheeksi tulee sitten mm. se, että milloin voidaan loppujen lopuksi sanoa jonkun rodun syntyneen? Milloin bordercolliemaiset mixit alkoivat olemaan pitkä- ja sileäkarvaisia collieita? Silloin kun rotumääritelmä kirjoitettiin? Ok, mutta eikö silloin enää yksikään collie tehnyt paimentyötä? Jos teki, niin tekikö se rodunomaista työtä? Muuttuiko collie rotumääritelmän kirjoitushetkellä "vain" seura- ja näyttelykoiraksi, josta ei enää paimenkäyttöön ollut - eikä edes kuulunut olla?

Kuten huomataan, niin ajatusta voidaan pyörittää mihin suuntaan vain. Ja näin tehdäänkin. Jos lähtökohtana on se, että collien ei tarvitse olla paimenkoira, niin perusteet kyllä löydetään. Samoin, jos ihminen haluaa ajatella collieta paimenkoirana, niin tältäkin pohjalta on ajatusta helppo lähestyä.

Emme siis ole täysin yksimielisyyttä edes siitä, kuuluuko/pitääkö collien omata paimennustaipumuksia. Tämä mietintä on kuitenkin se, josta lähdemme lähes kaikki aika samalta lähtöviivalta - eli siitä, että oikeastaan harva meistä OIKEASTI puhtaista paimenkoirilta vaadittavista ominaisuuksista syvällisesti tietää ja on paimennukseen tarpeeksi perehtynyt. Näin ollen lähtökohta koko paimennusmietinnälle on kohtuu "tasa-arvoinen".



Nyt päästäänkin sitten siihen vaikeampaan puoleen. Onko collie palveluskoira? Ja millainen koira yleensä edes on palveluskoira?? FCI ei luokittele collieta palveluskoiriin. Suomessa collie sai kuitenkin palveluskoiraoikeudet jo vuonna 1949, neljä vuotta ensimmäisten palveluskoirien SM:kisojen jälkeen. Näin ollen collien palveluskoiralliset juuret Suomessa on pitkät.

Rodun kotimaassa collie on edelleen enemmän seura- ja näyttelykoira - samoin kun suurimmassa osassa maailmaa. Näin on collieiden luonteen sekä harrastusten valossa myös Suomessa, vaikka rodulla palveluskoiraoikeudet ovatkin.

Tämän hetkinen rodun kotimaan rotumääritelmä sanoo rodun luonteesta seuraavaa:

"Temperament
Friendly disposition with no trace of nervousness or aggressiveness. A great companion dog, friendly, happy and active, good with children and other dogs."
Collien tulisi tämän tekstin mukaan olla ystävällinen, iloinen ja aktiivinen seurakoira, joka ei ole hermostunut eikä aggressiivinen.

Heitänkin kysymyksen, kuuluuko collien luonteessa olla palveluskoiralle tyypillisiä ominaisuuksia, vai voimmeko vain ajatella, että collie ei luonneominaisuuksiltaan ole palveluskoira, vaan aktiivinen, mukava ja helppo seurakoira? Varsinaisia palveluskoiraominaisuuksia rodussa ei tarvitsisi olla nykypäivänä, eikä itseasiassa rotua alunperinkään ole niiden ominaisuuksien ympärille jalostettu. Silti voisimme hyväksyä sen tosiasian, että palveluskoiratouhuissa oikeudet rodulla on, ja näillä ominaisuuksillaan osa rodun yksilöistä palveluskoiralajeissakin pärjää. Palveluskoiraominaisuuksia on myös monella muulla ei-palveluskoirarodulla, kuten dalmatiankoiralla, snautsereilla ja dogo argentinolla.

Osa harrastuskoiraväestä katsoo edelleen koiramaailmaa historiallisten silmälasien läpi. Alunperin koirat olivat vain seurakoiria tai hyötykoiria (esim. metsästys). Ensimmäisenä koiraharrastuksena syntyi palveluskoirapuoli. Palveluskoiratoiminta lähti Suomessa liikkeelle jo 20-luvulla. Vasta n. 40 vuotta tämän jälkeen saapui Suomeen tottelevaisuuskoulutus. Agility taas saapui Suomeen vasta 80-luvun lopussa!

Sitä mukaan kun ihmiset saivat muita koiraharrastusmuotoja valittavakseen, on suunta ollut selvä. Palveluskoiralajien suosio on hiipunut, kun taas tottelevaisuus- ja agility-harrastus kasvanut. Tähän suuntaan on monia syitä. Palveluskoiralajeja pidetään tietyissä piireissä edelleen jonkinasteisena "parempana harrastuslajivalintana". Näkökannasta riippuu, onko se sitä. Toistaiseksi suurin osa muiden harrastuslajien harrastajista ei ole palveluskoiralajien "paremmuutta" vastaan lähteneet sotimaan, vaan ovat antaneet kuninkaan istua valtaistuimellaan. Ehkä osittain ihan yksinkertaisesti siksi, että annetaan vanhan ajatusmaailman olla, kun ei siitä varsinaista haittaakaan ole. Lisäksi varmasti osalla on tietynlainen kunnioitus palveluskoiraharrastuskuningasta kohtaan siksi, että olihan se ikäänkuin ovi, joka mahdollisti myöhemmin myös muiden harrastuslajien suunnittelun ja syntymisen.

Niin tai näin, niin edelleen on syytä miettiä, onko collie luonneominaisuuksiltaan palveluskoira. Kuuluuko sen olla?? Ennen kuin voimme edes pohtia kysymystä, meillä tulisi olla selvänä mielessämme tieto siitä, millainen on palveluskoiramainen luonne.

Yksi tärkeimmistä palveluskoiramaisista luonneominaisuuksista on työhalukkuus. Palveluskoiralla tulee olla halu ponnistella ratkaistaakseen tehtävän, jonka ihminen sille antaa. Näin ollen hyvältä palveluskoiralta vaaditaan myöskin jonkinasteista miellyttämishalua tai muuta moottoria, joka tämän halun sille synnyttää.

Verrataanpa palveluskoiramaista työhalukkuusmääritelmää seurakoiramaiseen luonteeseen. Moni seurakoira nauttii selvästi suunnattomasti saadessaan harrastaa ihmisen kanssa. Lähes koira kuin koira haluaa oivaltaa ja oppia läpi elämän. Osa seurakoirista kuitenkaan ei tunne tarvetta työskennellä varsinaisesti ihmisen kanssa. Ihan oma puuhaskelu myyriä jahdaten ja lahdaten, tai omatoiminen harjoittelu ruokakaappiin murtautumiseen riittää. Osalla seurakoirista ihmisen kanssakin työskentely on ihan ok, mutta verrattuna palveluskoiraan, kyseisen halun voimakkuus on selvästi alempi.

Työskentelyhalun ja tarpeen rinnalla kulkee tiiviisti myös taistelutahto, joka moottorin tavoin työntää koiraa eteenpäin silloin, kun matkalle tulee esteitä. Koira sinnikkäästi jatkaa, vaikka esim. fyysiset voimat eivät enää riittäisi ja toimitaan mukavuusalueen ulkopuolella. Koiran kynnys luovuttaa on suuri. Taistelutahto on periksiantamattomuutta haasteidenkin edessä. Motivaattorina toimii suuri halu saada tehtävä suoritettuna.

Luonnetestissä asiaa mitataan mm. halulla voittaa saalis (lelu). Koira saalistaa saalista, ja saadessaan sen kiinni, tarttuu siihen. Osa yrittää tarttua vain tassuillaan, suurin osa hampaillaan. Saatuaan saaliista otteen, koira siirtyy seuraavaan vaiheeseen, eli irtipyrkivän saaliin taltuttamiseen. Rimpuilevasta ja irti pyrkivästä saaliista pidetään kiinni, jotta saalis ei karkaisi. Kun saalis kuolee (muuttuu liikkumattomaksi), koira yleensä varmistaa kuoleman tapporavistuksilla. Usein koira myös haluaa aloittaa leikin alusta ja tarjoaa saalista leikittäjälleen.

Sinnikkyyttä mitataan myös läpi testin. Koiralle rakennetaan tilanne, jossa se kokee tuntematonta uhkaa (kelkka). Vahvan taistelutahdon omaava koira ottaa uhan vastaan asenteella, eikä ole ensimmäiseksi luovuttamassa ja pötkimässä pakoon. Taistelutahtoinen koira yleensä ensin haastaa uhan, ja vaihtaa toimintasuunnitelmaa vasta, kun huomaa, että uhka lähestyy haastamisesta huolimatta. Väistämisen jälkeenkin koiran tulisi kyetä muuttamaan toimintasuunnitelmaa ja taistella häkellyksensä ja pelästymisensä yli lähestymällä uhkaa.

Sama asenne tulisi näkyä koko luonnetestin. Vaikka koira kuormittuu ja menee joltain osin raiteiltaankin, niin siitä huolimatta koira taistelee eteenpäin selvittääkseen tilanteet. Koira vastustaa aktiivisesti omaa, kenties vahvaakin sisäistä hajoamisen tunnetta.

Nämä kaksi tärkeää ominaisuutta, vahva työskentelyHALU ja sisukkuus, tulisi molemmat löytyä palveluskoiralta. Nämä eivät kuitenkaan riitä...

Tarvitaan myös työskentelyKYKYä. Palveluskoiran tulisi kyetä toimimaan vaikeissakin tilanteissa ja olosuhteissa. Yllättävissä tilanteissa koiran tulisi toimia järkevällä tavalla. Mikä sitten on järkevää, on usein aika katsojakohtaista. Kun koira kokee jotain uhkaavaa, jota se oikeasti pelkää, on koiran kannalta kaksi järkevää vaihtoehtoa. Joko se haastaa uhan (päättää ottaa siitä selvää ja tarvittaessa hyökätä/puolustautua), tai sitten se pakenee. Kumpikin valinta osoittaa koiran pystyvän toimimaan. Sen sijaan koira, joka ei pysty valitsemaan kumpaakaan vaihtoehtoa, vaan sulkee silmänsä ja "jähmettyy", osoittaa omaavansa heikentyneen kyvyn toimia.

Kun palveluskoira törmää tehtäväänsä suorittaessaan tilanteita, joissa se joutuu itse tekemään ratkaisua ILMAN ihmisen välitöntä auttamista, tarvitsee se tätä toimintakykyä. Tällaista toimintakykyä ei koira tarvitse niin paljoa esim. agilityssä ja tokossa (jossa ohjaaja koko ajan ohjaa ja neuvoo). Yleensä pienempikin toimintakyky riittää silloin, kun koiran edessä olevat pulmat eivät sisällä uhkaa tai aiheuta koiralle muuten ahdistusta.

Vaikka toimintakykyä osoittaa SEKÄ pakeneminen, ETTÄ rohkea tilanteen haastaminen, pitäisi palveluskoiran valita näistä ensisijaisesti rohkea lähestymistapa asiaan. Jos mietitään tositilannetta, jossa koira esim. löytää metsästä eksyneen, dementiaa sairastavan mummon. Ajatusleikissä mummo säikähtää luokse tulevaa koiraa, ja alkaen huutaa ja käyttäytyä koiraa kohtaan uhkaavasti. Koira, jolla on toimintakykyä, joka suuntautuu helpommin pakoon päin, painuu takaisin pöpelikköön ja mummo jää metsään. Rohkeampi yksilö ei ensinnäkään ota mummon uhkailua niin tosissaan, jonka takia se pystyy toimimaan tarkoituksenmukaisemmin.

Meillä on suuri työskentelyHALU sekä ideaali toimintaKYKY. Halun kruunaa sisukkuus hoitaa työ loppuun myös mukavuusalueen ulkopuolella. Valintatilanteissa palveluskoiralla on kyky toimia, ja tuon kyvyn johtotähtenä on valita rohkeita valintoja.

Kysymys kuuluu, katsommeko hyvän collien kuuluvan olevan tällainen?

En maininnut ollenkaan tiettyjä muita luonteenpiirteitä, kuten hermorakennetta, sopivaa kovuutta/pehmeyttä, tarvittavaa temperamenttia ja luontevaa luoksepäästävyyttä. Nämä kyseiset ominaisuudet kun kuuluvat myös hyvän seurakoiran ominaisuuksiin! Huolestuttavaa onkin, että jo näissä edellä mainituissa perusrakennuspalikoissa on rodussa heikkoutta!!

Luonnetestitulosten valossa on pakko todeta, että suurin osa collieista ei todellakaan enää omaa palveluskoiramaisia luonteenpiirteitä. Valitettavasti liikaa näkee collieita, jotka eivät omaa edes hyvältä seurakoiralta vaadittavia luonneominaisuuksia!! Tämä on kylmä tosiasia rodusta. Se näkyy tilastoissa ja se näkyy kentillä.

Suuri osa collieista ei omaa suurta halua, jopa sisäistä pakottavaa tarvetta, työskennellä ihmisen kanssa. Puuhastelu, vakavampikin sellainen, on ihan kivaa - kuten on monen seurakoiraluonteisenkin mielestä. Kun tuo tarve puuttuu, ei ole ihme, ettei myöskään löydy sisukkuutta taistella esteiden yli treenikentillä ja tositilanteissa. Suurin osa collieista, jotka joutuvat mukavuusalueen ulkopuolelle, lopettavat työskentelyn siihen. Arjessa koira luovuttaa yrittämisen heti, tai ainakin nopeasti, jos asia ei heti onnistu. Sitä ei kiinnosta "laittaa itseään likoon". Vaikeissa valintatilanteissa suuri osa collieista ei valitse mitään. Ne jäätyvät uhkatilanteissa, painavat päänsä pensaaseen tai siirtyvät sijaistoiminnalle. Jos vielä kykenevät toimimaan, niin toimintavalinta on usein pako.

Palveluskoira on varma, vakaa ja henkisesti voimakas. Varma työskentelyhalultaan ja luotettava viemään saatu tehtävä myös loppuun (toki opetettujen taitojensa puitteissa). Vakaa kohdatessaan vaikeita tilanteita ja rohkea toimimaan järkevästi. Voimakas kestämään mahdollisia epäonnistumisia, vaaratilanteita ja selviämään silloin, kun ympäristö aiheuttaa koiran mielelle järkkymistä.

Hyvälle seurakoiralle riittää, kun se on ystävällinen ja avoin. Se on sopivan aktiivinen, rohkea, iloinen ja reipas. Rodusta riippuen se tykkää touhuta laumansa kanssa ja jopa nauttii yhteisistä harrastuksista, voiden olla niissä jopa loistava. Moni MM-tason koira on rodultaan "vain seurakoira" (esim. sheltit agilityssä.)

Hyvät seurakoiraominaisuudet luovat kivan pohjan myös palveluskoiraominaisuuksille. Palveluskoirat ottavat vain vielä yhden askeleen eteenpäin tästä, nimenomaan tuon luonteen voimakkuuden ja sitä kautta helposti myös haastavuuden osalta.

Heitän kysymykset uudestaan: Kuuluuko collien olla palveluskoira?
Haluammeko koiriimme nuo edellä mainitut ominaisuudet, vai riittääkö meille, että collie on hyvä seurakoira (jolla on palveluskoirakokeisiin oikeudet). Ei ole häpeä omistaa tervepäistä, miellyttämishaluista ja harrastuskykyistä seurakoiraa, mutta jos tähän tyydymme, niin älkäämme huijatko itseämme enää puhumalla colliesta palveluskoirana. Ellemme tähän seurakoiraprofilointiin tyydy, niin on yhdestoista hetki tehdä asialle jotain!

Palveluskoira vaiko ei...

Sitä miettiessä, toivon, että jokainen kasvattaja kiinnittäisi huomiota EDES niihin hyviin seurakoiraominaisuuksiin.